En tiedä mitä uskaltaisin tänne kirjoittaa. Ei ole kiva tunne, kun pelkää oman äidin lukevan kaikkein henkilökohtaisimpia asoita itsestä. Eikö päiväkirjan lukeminen jo riittänyt?

Tulin nyt kuitenkin nopeasti postaamaan tästä päivästä ennen nukkumaan menoa. Kävin tänään mm. ystävän kanssa hesessä ja omaksi yllätyksekseni söin kanasalaatin ilman oksentamista. Lisäksi olen laajentanut ruokavaliota lasten piltteihin joita syön kahdesti päivässä. Kalorit eivät päätä huimaa, mutta onhan se nyt tyhjääkin parempi.

Koulussa olo alkaa tuntumaan jo voinnissa. Ensimmmäiset päivät menivät alkuhuumassa ja jeejeekouluaihanaa-olotilassa. Nyt kun läksyt ja työt puskevat päälle, on todellisuus alkanut hahmottua. En todellakaan olisi jaksanut enempää kuin kaksi kurssia. Toisekseen, mietin miten ihmeessä tulen pärjäämään tulevilla kursseilla, kun jo näillä kahdella, joista toinen on matikan kertauskurssi, tuntuu päälleni olevan liikaa informaatiota. Mielessä pyörivät koeviikot ja yo-kirjoitukset, vaikka molempiin on vielä aikaa. Tunnen olevani huono, jos en saa vähintään ysiä joka aineesta, vaikka en aikoisi edes kirjoittaa sitä. Moni on neuvonut, että kannattaa mennä vain "kunhan pääsen läpi" asenteella, mutta luonteeseeni se ei meinaa sopia.