Kokeiin terää kättä vasten. Ei, en mä pysty siihen. Ahdistaa niin perkuleesti. Kotikuntoutuksesta soitettiin. En mä siinäkään saanut asioitani sanottua, kun hoin vaan "et joo joo mutta kun mä haluan kuolla".  Siltä musta tuntuu. 

Oon koko päivän maannut sängyssä ja sohvalla. Yhden kerran olen pistänyt nokkani ulos oven raosta, kun käytin koirat pienellä lenkillä. Suihkuunkaan en ole päässyt. 

Mitä mun pään sisällä tapahtuu? Eilen oli vielä tosi hyvä päivä. Viikonloppuna käytiin teatterissa, oli vieraita kahteen otteseen, vietettiin saunailtaa ja perheaikaa. Kaikki oli hyvin. Ja PAM! Tää päivä kun valkeni niin tätä tyttöä rupesi ahdistamaan. Arkirutiinit unohtuivat, en edes halunnut muistaa niitä. Syöminen vaikeutui, sosiaalinen elämä vaikeutui, liikkeelle lähtö vaikeutui. Kaikki olikin niin kovin vaikeaa.