Kuolema älä tule vielä
Anna hetki aikaa ja kaarrra mut sieltä
Kaukaa missä oksat heiluu  ja pilven päällä enkelit seisoo

Kuolema älä korjaa mua vielä
Älä vielä vie tätä syntistä hahmoa
Anna nauttia tästä
Ensimmäisestä kevätsäästä

Ja silti sä vain tulet
Hiivit selän takaa
Puukotat veitsellä selkään
Revit auki ehjät haavat

Kuolema älä kiusaa mua enää
Jätä rauhaan ja anna mun elää
Kuolema älä korjaa satoa vielä
Vielä on liian monta vuotta onnellista ja hyvää  kautta.

Älä sanoa ettei merkkejä elämästä enää ole, samalla kun haavat aukeavat uudestaan. Älä sano ettei millään ole merkitystä, kun kipu kohtaa kuoleman.
Älä varsinkaan sano, ettei jälkiä ole syntynyt, kun koko kroppa on käynyt taistelun kohti parempaa

Ota minua siis kädestä kiinni
Ota syliin turvaisaan
Ota rinnallesi aina kulkemaan

Älä vähättele pahaa oloani
Teen kyllä parhaani
Älä teeskentle tyhmää
Niin kuin kulkisit ohi tyhjän haamun.

Menneisyys kun kummittelee
Kaikki entinen palaa nykyisyyteen
Ota minua silloin kädestä
Ja tee minusta vahvempi.

Tee minusta voimakkaampi

Muistan ne ajat enää hämärästi...

Kesäiset aamut,
joihin halusin herätä
Joutilaat päivät rannalla

Laiskan letkeät viikonloput
Huolettomat iltapäivät

Naurun sykkeen sydämessä

Muistan jouluaatot,
Joina kukaan ei tapellut
Uudet vuodet,
Joiden lupaukset pitivät

Vesiselvät myöhäisillat
Poskilla pelkät ilon kyyneleet

Sen ajan, jolloin uskalsin
Ja halusin olla olemassa
Osasin olla ihminen muiden joukossa

Muistan oman itseni
Enää niin kauhean hämärästi...

Osastolla. Olen onnistunut laihtumaan kuusi kiloa alle viikossa ja olen siitä ihan hemmetin ylpeä! Enää 1kg niin olen tavoitepainossa eli 45kg:ssa. Meinaan pyörtyä, jalat eivät enää kanna, mutta jumppaan ja jumppaan ja jumppaan silti. Kenellekään läheiselle en ole kertonut sillä en kaipaa säälipisteitä tai lisää huolestuneita kasvoja.

Ruokakärry tulee kohta joten pitää lähteä huoneeseen. Ruuan tuoksu on nimittäin alkanut lihottaa minua. Tunnen miten paisun joka kerta kun minut raahataan väkisin pöytään samalla kun huudan kuin pikkulapsi. Tämä on kuitenkin jo kuudes päivä kun olen pystynyt kieltäytymään kaikesta ruuasta. Saavutus sekin ;)

Kaikki puhuvat nenä-maha-letkusta mutta siihen en aio joutua! Taistelen vastaan vaikka mikä olisi. Tänään otettiin labrat ja niiden perusteella päätetään jatkosta. Onko se sitten psykiatrinen vai sisätautiosasto, se selviää kohta.

Selkäranka on hiertynyt auki kovalla lattialla tehdyistä vatsalihaksista. Jalat eivät enää kanna ja tarvitsen apua kävelemiseen jopa pienillä matkoilla. Kädet tärisevät. Joka paikkaa särkee. Mutta en halua valittaaa hoitajille sillä itsepä olen kaiken aiheuttanut, joten itsepä saan nämä kestääkin.

Tiedän tekeväni väärin. Tiedän olevani huonompi kuin muut, mutta samalla tunnen jonkinlaista paremmuutta hyvästä itsekurista. Sain kuulla että aivoni eivät enää pelaa normaalilla tavalla. Paskat! Hyvinhän minä jaksan laskea veden kalorit ja kulutetun energiamäärän. Välillä tosin puhe puuroutuu, en saa selvää muiden puheesta, ajatus katkeaa kesken kirjoittamisen enkä pysty keskittymään mihinkään, mutta silti uskon pystyväni ajattelemaan loogisesti ja tiedostamaan faktan: laihempana olen onnellisempi.