Mitäkö mulle kuuluu? Suoraan sanottuna? Kaunisteltuna menee päin persettä. Olen oksentanut melkein kaiken ja polin työntekijät sanoivat olevan todella huolissaan. Ravitsemusterapeuttikin sanoi että eihän tätä vakavampaa tilaa voida enää avohoidossa hoitaa.

Jos heikkoa oloa, vapinaa ja kehon väsymystä ei lasketa, tunnen voivani ihan hyvin. Tai no, hyvin on ehkä huono sana. Ihan kohtalaisesti voisi olla parempi. Haluaisin nukkua jatkuvasti, tänäänkin jätin terapian välistä ja valehtelin olevani kipeä, sillä en yksinkertaisesti kyennyt nousemaan sängystä

Eilinenkin ilta meni vain oksentaessa: söin kaksi porkkanaa-oksensin, söin appelsiinin-oksensin, söin kolme karkkia-oksensin jne... Tätä menoa olen hankkinut itselleni bulimian alta aika yksikön.

Mulla ei ole ketään kelle puhua tästä. Tai kaksi polin työntekijää ovat olleet aivan ihanan kannustavia, mutta edes terapiassa en ole uskaltanut mainita asiasta. Saati sitten ystäville! Äsken polilla ollessani voin todella huonosti, pyörrytti ja kroppa vapisi. Työntekijät olivat ihania ja veivät minut alakerran ruokapaikkaan juomaan mehua, jotta sain verensokeria ylemmäs ja jaksoin polkea kotiin.

Kotona on inhottava olla sillä koko ajan tekisi mieli syödä ja on nälkä, mutta toisaalta en haluaisi oksentaa joten en haluaisi myöskään syödä. Siksi yritän pitää itseni kiireisenä ja olla menossa niin paljon kuin vain jakan. Tai sitten keksin tekemistä kotona. Siivoaminen on ainakin ollut tehokasta.

Kouluakin pitäisi jaksaa käydä, vaikka polin työntekijät sanoivat että siitä ei tule mitään jos jatkan tätä samaa. Tämä tie vie vain sairaalaan. Mutta enhän mä voi! Niin kovasti uhosin että nyt vihdoin saan vietyä opiskelut loppuun. Kaikki pettyvät jos mokaan tämän(kin) kerran.

Tunnen olevani todella yksin. En halua huolestuttaa ketään tai saada ylimääräistä kyttäystä osakseni, joten en ole kertonut ongelmistani. En todellakaan tiedä mitä teen!