Muutama päivä sitten kirjoitinkin epävakaastapersoonallisuushäiriöstä. Tänään sen osalta on ollut hyvä päivä. On ollut paljon tekemistä. Aamulla kävin pienellä puolen tunnin lenkillä, päivällä syömässä ja kaupungilla perheen kanssa, josta jatkettiin syystapahtumaan. Illalla kävin vielä ystävän kanssa koirapuistoilemassa puolitoista tuntia. Voin sanoa, että nyt väsyttää! Tällä hetkellä elämä tuntuu valoisalta ja siltä, että jaksan ja pystyn. Huomen aamulla voi tilanne olla taas ihan toinen.

Persoonallisuushäiriön selittäminen ei kuitenkaan ole mitään verrattuna dissosiaatiohäiriön selittämiseen. Yritin sitä nimittäin tänään. "No siis sellainen tunne, että elää sumussa, kaikki on epätodellista. Ja sitten joskus saattaa vaan herätä, että on vaikka kaupungilla eikä tiedä miten on sinne päätynyt." Mitenkö se on mahdollista? Se vaan on. Se vie voimat ja uuvuttaa. Yhtä lailla kuin epävakauskin. Vaikea sanoa kumpi on inhottavampaa ja pahempaa

Olen myös saanut stopattua oksentamiskierteen. Jes! On tässä oltu jo pidemmän aikaa oksentamatta. Mieli on tehnyt, mutta olen myös tehnyt itselleni selväksi, että jos aion jatkaa koulussa ja saada joskus ammatin, niin oksentaa ei voi. Välillä tulee oloja, että on aivan sama saako sitä ammattia, pääseekö koskaan työelämään vai syrjäytyykö kokonaan elämästä ja elää sairaseläkkeellä loppu elämän. Tajusin kuitenkin ystävän kanssa, että jos valitsen sen tien, en koskaan pystyisi elättämään perhettäni ja luultavasti eläisin yksin hamaan tulevaisuuteen. Sitäkö mä haluan? No en (eikä tarvi edes montaa kertaa miettiä)

Viikonloput ovat arjen hengähdystaukoja. Niiden voimalla jaksaa. Vaikka koulua ei ole kuin kahtena iltana viikossa neljä tuntia, on sekin ollut jo tarpeeksi. Olen yrittänyt pyhittää viikonloput levolle ja kivalle tekemiselle. Hoen itselleni, että perjantaista kun istahdan sohvalle, otan käsityön esiin ja aikaa itselleni, aina maanantaihin kun aamulla avaan silmäni, on koulutöitten miettiminen kiellettyä. Silloin ei lueta läksyjä, päntätä kokeeseen tai stressata. Viikolla kyllä kerkeää senkin homman hoitamaan. Tähän mennessä tekojen tasolla olen onnistunut kohtalaisen hyvin, mutta ajatukset meinaavat juosta tekemättömiin tehtäviin. Jos vain nopeasti vilkaisisin tätä matikkaa? Jos lukisin vain muutaman sivun yhteiskuntaoppia?

Tää nainen on kuitenkin nyt jo niin väsynyt että lopetan tekstin vähän tyhmästi näin kesken ja alan nukkumaan. Huomenna on tiedossa uintia ja olkkarin järjestyksen vaihtoa, kun saan vähän apujoukkoja. Toivon vaan niin kovasti, että paha olo ei palaisi vaan saisin nauttia vielä tästä olosta.