tiistai 14. lokakuuta 2014

Suklaapuodille opastan ja pahan sulta piilotan

Hajottaa melko pahasti. Yritän vain olla olemassa ja pysyä hengissä.

Pahinta on oottaa silmät kiinni kuolemaa

Olen kotona lomalla. Yksin. Vihdoin.

Syvyydestä minä huudan sinua Herra, kuule minun ääneni
klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...

  • (ei otsikkoa)
    "Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi  surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni  ...
  • (ei otsikkoa)
    Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
  • (ei otsikkoa)
    Söin tänään ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ilman oksentamista. Okei, olen äidin luona, pakko tunnustaa. Pientä painetta siis. Salaattia ...