Kädet verillä
Naama mustelmilla
Silti sormus sormessa

Odotan sitä hetkeä kun huomaan kaiken olevan unta
Odotan sitä hetkeä kun saan taas kokea elämää

Minä olen rikki ja silti Sinä rakastat minua
Sinä rikoit minut palasiksi vain jotta saisit koota minut uudelleen
Paremmaksi ihmiseksi
Himpun verran lähemmäksi täydellisyyttä

Silti kauneus vain katoaa
Häviää ilmaan kuin tuhka tuuleen
Joka kerta se on sentin verran enemmän tavoittamattomissa

Ja minä tunnen miten häviän itse itselleni

Help I have done it again
I have been here many times before
Hurt myself again today
And the worst part is there´s no one else to blame

Ouch, I have lost myself again
Lost myself and I am nowhere to be found
Yeah, I think that I might break
I´ve lost myself again and I feel unsafe

Kuiskaa korvaani suloisia sointuja
Vie minut veden äärelle
Siloittele rikkinäistä sydäntäni.

Älä kulje edellä näyttämässä suuntaa
Älä takana seuraamassa
Kulje rinnalla
Välillä jopa kantaen, kun omat siivet eivät jaksaneetkaan
Pidä minusta kiinni.

Pidä minut turvassa.
Omalta itseltäni.

Näytä minulle aurinko
Näytä miten tästä kaikesta ote irroitetaan

Pahoja unia. Paljon pahoja unia. Liikaa väkivaltaa, huutamista, itkua ja potkuja.

Päivät ovat sujuneet melko rauhallisesti. Mutta illat... helvetti on irti. Kuusi yökköä. Liian moni yrittää hirttäytyä. Kaikille ei voi löytyä pelastavaa enkeliä.

"Niin paljon jälkiä: anturan painaumia, leimoja, mustelmia, puremia, lyöntejä, suudelmia, kuhmuja, typistyksiä, venymiä, latistuksia, lävistyksiä, ettei alkuperäistä hahmoa, muotoa, ihonväriä, kalloa, kynsiä tai silmiä pysty varmuudella enää määrittämään.

Älä sano sano että elämä kulki ohitsemme jälkiä jättämättä kun jäljellä on pelkkiä jälkiä. Älä sano minua keneksikään tai kaikiksi nyt kun minun nimeni takainen tila on tyhjä ja onkalo perattu puhtaaksi."

Pyydän vielä yhtä päivää, yhtä viikkoa, yhtä vuotta.
Yksi elämä
Kiltti, antaisit vielä anteeksi.
Lupaan taas yrittää, vielä kerran
Pystytkö vielä kerran luottamaan minuun

Olet liian ainutlaatuinen menetettäväksi.
Mutta minunkin on aika kulkea pimeä polkuni, jotta voin taas elää.
Yksin, ilman saattajaa.

Saatan selvitä vähin vammoin
Saatan kaatua jos jalat pettävät alta
Mutta tiedän että sinä pidät kiinni.
Pidät minut tässä elämässä.

Kerta toisensa jälkeen
Ja osoitat miten minäkin ansaitsen rakkautta.

Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa

Mitä tapahtui?
Elämä kävi epätodelliseksi, kaikki tapahtui asioiden kaihtimien takana
Tapahtui käsittämättömässä, tavoittavamattomassa todellisuudessa
Niin lähellä että olisin voinut yltää siihen
Kuitenkin käsittämättömän kaukana
Juuri minun kädestäni