Oon ihan loppu. Hajalla. Rikki. Ja kaiken tän aiheutti se etten osannut matikan (pitkä matikka...) laskuja. Tunnen olevani täys paska. Sattuu päähän ja on huono olo. Sekin vielä. Huominen ei kiinnosta yhtään kun tiedän, että aamu tulee olemaan taas niin kovin, kovin vaikea etten meinaa päästä sängystä ylös. Eikä mulla ole ketään kelle uskaltaisin puhua. Ettei kulissit romahda. Mitä mä oikein teen tän elämän kanssa? Saako vaan luovuttaa?

"Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää

Eikä kukaan muu sitä nää

Ja vaik sut on luotu kantamaan

nousemaan aina uudestaan

Oon pahoillani en osannut lohduttaa

Mut lupaan vielä se helpottaa"