En ole syönyt viiteen päivään mitään. Mehua olen juonut jotta verensokeri pysyisi koholla. Äsken se oli 4.5.

Hoitajat vain huomauttelevat miten syöminen on ainoa keino päästä olosta pois. Minulle se ei ole. Minulle kuolema on. Tai edes lähellä käyminen. Haluan maata sisätaudeilla rakkaiden ympärillä,huonossa kunnossa ja tehdä silloin sen päätöksen että nyt rupean syömään. Siloin sillä olisi jokin tarkoitus.

En jaksa liikkua, en jaksa pitää mukia kädessä, sydämeen sattuu... Mutta näin mä aion jatkaa kunnes oon sisätaudeilla. Laihana. Kauniina. Täydellisenä.