Ystävä oli lukenut edellisen postauksen ja laittoi hädissään viestiä. Sanoi ettei mene vaikka huomenna kouluun kunhan saa minut mennä herättämään jonkun ja viemään minut sairaalaan. Tunnin ajan väänsimme kättä. Vähän ennen yhtä menin sitten herättämään äitipuolen ja isän jotka lähtivät heti viemään minua Jorviin.

En tiedä oliko kyse lääkeintoksikaatiosta vai muusta, mutta sain kramppikohtauksen jossa minut nukutettiin kahdeksi vuorokaudeksi ja laitettiin hengityskoneeseen. Heräsin teholta makuuhaava jalassa sillä minua ei oltu käännelty. Tämän jälkeen minut siirrettiin sisätautien osastolle kahdeksi yöksi, jossa jatkettiin maksansuojalääkkeen tiputusta. Neljä yötä siis yhteensä ennen Keski-Suomeen siirtoa. Karkasin kerran päivystyksestä ja yritin kiivetä katolle, kunnes ihana mies sai minut kiinni. Kiitos sinulle! Nyt olen psykiatrisella pakkohoidossa ainakin maanantaihin asti. Sitten selviää lisää.

Tämä saattoi olla viimeinen kerta kun maksani kestää tätä rumbaa. Ensi kerta saattaa olla viimeinen. Haluaisin uskoa ihanan hoitajan sanoja "Ainoa mitä sun täytyy tehdä on pysyä hengissä, kaikki muu kyllä helpottaa". Mulla on kaksi tassuterapeuttia, liuta ystäviä, Jumala, perhe, poikaystäväsäätö. Ainoa mitä pitää tehdä, on pysyä hengissä.