Musta tuntuu niin pahalta. Haluaisin vain kuolla pois. Nytkin istun autossa ja toivon että ajettaisiin kolari jotta kuolisin.

Mun elämä ei ole muuta kuin sairastamista. Mulla ei ole muuta elämää. Oon vain sairassairassairas. Kukaan ei näe muuta kuin sairauden. Tai niin mä ainakin luulen. Mulla ei ole ystäviä. On vain koirat ja perhe. Niiden vuoksi yritän sinnitellä. Pikkuhiljaa on silti alkanut tuntumaan että kuolema on se ainoa oikea vaihtoehto. Että taivaassa olisi hyvä olla, ei missään muualla. Ei olisi pahaa oloa, ei kipua, ei tuskaa. Kaikki olisi niin lopullista. Ihanaa.

Oon niin väsynyt ettten kestä. Elämällä ei ole mitään annettavaa mulle. Kaikki on ohi.