Mua pelottaa. Pelottaa ihan helvetisti.
Menin ja otin kymmenen grammaa panadoleja. Kakskyt kappaletta. En uskaltanut sanoa kellekään sillä en halua juoda lääkehiiliä.
Mun suunnitelma on seuraavanlainen: soitan aamu kuudelta siskolle että ottaa mut töihin mennessä kyytiin ja heittää sairaalalle (hän on sairaalassa töissä). Siihen mennessä aikaa on kulunut jo niin paljon, että en enää joudu juomaan hiiliä mutta mulle voidaan tiputtaa maksansuojalääkettä. Niin mä ainakin toivon.
Huono olo. Närästää, pyörryttää. En tiiä kuvittelenko vai onko nää oikeita oireita.
Mietin tätä pitkään. Koko automatkan etelä-Suomeen. Googlettelin auki olevia apteekkeja ja poikkesim Hyvinkäällä sellaiseen. Käytin viimeiset rahat lääkkeisiin. Otin lääkkeet salaa huoneessa vaikka porukkaa oli paikalla. Esitin että kaikki on hyvin.
Just siksi mä pelkään että muhun petytään. Oon niin helkkarin hyvä esittämään kaiken olevan hyvin, joten kukaan ei arvaa mitään. En mä tee tätä kiusaksi tai siksi etten luottaisi. En vain halua huolestuttaa ja olla vaivaksi. Vaikka samalla tiedän olevani enemmän vaivaksi tällä tavalla.
Toisaalta haluaisin jo sairaalaan. Apua. Mutta ne hiilet. Oksennan aina kun yritän juoda niitä. Ei tästä taas tule yhtään mitään! Mitä mun oikein pitäisi tehdä? Sanokaa te.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
Kolme päivää olen kärvistellyt enemmän tai vähemmän vatsakivuissa. Aina aiemmin kipu on mennyt välillä pois niin, että olen pystynyt käymään...
-
Koti. Paras paikka olla. Oon nyt ollut täällä viikonlopun yli mummun ja siskon tytön kanssa. Meillä oli mukavaa mutta nyt, kun yksinäisyys j...
-
Viimeisen tekstin jälkeen aloin olemaan varma, että mua seurataan ja salakuunnellaan. Laitoin äidille viestin, että hakee koirat ja lähdin i...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti