Mut kirjattiin ulos osastolta ja äiti tuli hakemaan yhden aikaa, jonka jälkeen mentiin vähän ostoksille ja sitten kotiin tekemään ruokaa. Sen jälkeen innostuinkin siivoamaan oikein urakalla: tamppasin matot, imuroin, luuttusin lattiat, pyöräytin kaks koneellista pyykkiä ja vaihdoin lakanat. Illalla kävin vielä ostamassa ruusuja olkkarin pöydälle sen kunniaksi että mä oon olemassa ja hengissä.
Äiti jäi mun luokse yöksi koska olisi kuitenkin aamulla pitänyt ajaa kaupunkiin. Helpompi näin. Ja kiva se on mullekin ettei heti sairaalasta päästyä tarvi olla yksin.
Huomenna on ravitsemusterapeutin aika. Jo toinen tällä viikolla. Oon onnistunut nyt kotona syömään tosi hyvin. Paljon helpompaa kuin osastolla! Mua vaan häiritsee kun nyt sillä on ollut opiskelija messissä... Pelottaa mitä se opiskelija ajattelee näin lihavasta ihmisestä joka väittää että on syömishäiriö (joojoo syömishäiriö on mielen eikä kehon sairaus, mut silti se pelottaa). Mun tuttu ja turvallinen rt tuntee mut seittemän vuoden takaa ja tietää kaiken musta. Opiskelija tietää vaan vähän taustoja ja tätä hetkeä.
En mä tiedä, taas tää eksy ihan aiheesta. Ehkä alan nyt vaan nukkumaan jotta aamulla jaksaa taas startata hyvillä mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti