Olen maannut koko päivän sängyssä. Sairaalan sängyssä. Eilen yöllä äiti lähti viemään minua osastolle sillä olin itsetuhoinen. Jouduin pakkohoitoon. En ole syönyt mitään kahteen päivään ja olo on kamala. Huomenna arvioidaan nenä-mahaletkun tai tipan tarve. En jaksaisi elää. En jaksaisi olla täällä. Yritän tsempata mutta ahdistus on liian kovaa.
Olen luovuttanut
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Söin tänään ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ilman oksentamista. Okei, olen äidin luona, pakko tunnustaa. Pientä painetta siis. Salaattia ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti