Täällä mä makaan. Sairaalassa Rovaniemellä. Sen verran muistan,  että oltiin äidin kanssa lenkillä ja tuli huono olo. Menin maahan makaamaan ja äiti nosti jalat ylös. Siihen muistikuvat loppuu.

Olin alkanut krampata ja mulle oli soitettu ambulanssi. Mitkään lääkkeet eivät olleet tehonneet joten oli hälytetty pelastushelikopteri hakemaan mut. Ambulanssin henkilökunta oli nukuttanut mut. Lensin Leviltä tänne Rovaniemelle täysin tiedottamassa tilassa.

Tänään heräsin putki kurkussa hengityskoneesta. Ensimmäiseksi pelästyin että mitä hittoa on tapahtunut. Sain heti paperia ja kynän jolla kirjoitin kysymyksiä ja hoitaja vastaili. Vähän ajan päästä mut irroitettiin hengityskoneesta ja sain alkaa puhumaan. Olin todella tokkurassa ja nukuin vain. En oikein tiennyt missä olen vaikka monta kertaa kyselin sitä.

Lääkäri kävi katsomassa ja totesi ettei voi päästää mua kotiin näin lääkehöyryissä. Sekös mua harmitti, olinhan varannut lipun jo junaan. Onneksi äiti hoiti peruutuksen.

Nyt olen siis yhden yön sairaalassa letkuissa ja huomenna lähden äidin ja isäpuolen mukana pois.

Usein mietin miksi juuri minun on pitänyt sairastua fyysisesti kaiken psyykkisen lisäksi. Mitä niin kamalaa olen tehnyt? Tämä ei ole oikein.