Minä täällä taas. Tulin nyt kirjoittelemaan ennen kuin suuri unilääkecombo rupeaa vaikuttamaan. Tänään sain käydä kanttiinissa hoitajan kanssa kun olin juonut 1/4 pullon nutria. Karkasin ja menin hyppypaikalle. Päästin kädet irti, lähdin kaatumaan ja kuvittelin lentäväni... Vartija oli kerinnyt saamaan selästä kiinni. Sain kuitenkin toisen tilaisuuden siskon kanssa kunhan olin syönyt jugurtin. Söin siellä kyllä, mutta heti kun pääsen osastolle oksensin kaiken. Osastolla sain eteeni puolikkaan nutrin jonka senkin menin oksentamaan (täällähän ei siis ole minkäänlaista valvontaa/apua tietyiltä hoitajilta). Iltalääkkeitä en ottanut koska se ei vain tuntunut oikealta. En tunne saavani niistä mitään hyötyä. Olen syönyt niitä monet vuodet mutta olo on yhä tämä.
Jotenkin olen jo niin väsynyt tähän, että olisin valmis vapaaehtoisesti menemään letkuun vaikka maailman inhottavintahan se onkin! Silloin tuntuu että olen tarpeeksi sairas parantumaan. Tunnistaako kukaan muu näitä ajatuksia vai onko tää vain hullun puhetta?
lauantai 1. lokakuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
Taas tätä samaa vanhaa oon niin lihava- päivitystä, mutta jonnekin mun on pakko saada tätä purettua. Kaikki alkoi tänään siitä kun olin ka...
-
Tänään on todella erilaiset fiilikset kuin eilen. Tänään, kaikesta vesipaasto jutuista huolimatta, söin. Ja oksensin. Tekisi mieli soittaa l...
-
Melkein kaksi kiloa viikossa. Hyvä minä! Olen onnistunut edes jossain. Pohdinnan alla on, voinko ilmoittautua elokuussa olevalle musiikkilei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti