Oon ollut nyt kohta kaks viikkoa kipeänä. Kuumetta ei oo nostanut, mutta kova yskä ja tosi kipeä olo. Siitä huolimatta oon yrittänyt jaksaa käydä polilla, terapiassa ja koulussa. Muun ajan oon oikeastaan lepäillyt.

Ahdistus on tänään ollut aika pitkälti poissa. Eilinen oli sinänsä vaikea päivä kun olin polilla ja toinen kotikuntoutuksen tyypeistä oli uusi. Mulle tuli vahvasti sellainen olo, että haluan hypätä ja tappaa itteni, mutta sitten tehtiin maadottamisharjoituksia ja lopuksi ne vei mut alakerran kahvioon syömään kiisseliä. Kun sain ajatukset muualle niin olokin helpotti. Sovittiin vielä että teen yhden kotitehtävän ja soitan kun oon sen tehnyt. Tehtävä oli seuraavanlainen: etsi joka huoneesta kolme tärkeää asiaa, miltä ne näyttää, tuntuu, haisee... Sitten käytiin puhelimessa niitä läpi ja sekin auttoi palautumaan tähän hetkeen. Oon kyllä kiitollinen kun mulla on osunut noin osaavat, auttavaiset ja ihanat työntekijät!

Tänään oli zypadhera pistospäivä tk:ssa. Ja taas tuli reaktio siitä. Aloin kouristelemaan eikä se mennyt kuin lääkkeellä ohi. Jouduin olemaan siellä tarkkailussa kuusi tuntia. Nyt oon joka kerta saanut kohtauksen sen jälkeen, joten lääkäri soitti mun psykiatrille että voitasko harkita jotain toista lääkettä tai sitten pitää mennä pistokselle suoraan sairaalaan eikä terveyskeskukseen. Kohtauksen aikana en ollut reagoinut kipuun, mun pupillit oli olleet tosi suuret ja joku jalkapohjasta koitettava juttu mikä liittyi jotenkin hermostoon ei ollut toiminut. En oikein ymmärtänyt mitä lääkäri tolla tarkoitti, mutta huolissaan se kuitenkin oli.
Mua itteäni vähän pelottaa, että jos injektio vaihdetaan niin mitä siitä seuraa. Siitä on kuitenkin ollut apua vaikka ei se kokonaan psykoosikausia ja harhoja ole estänytkään. Entä jos mun vointi romahtaa, joudun taas sairaalaan ja koulu jää kesken? Juuri kun pääsin alkuun.