Viimeisen tekstin jälkeen aloin olemaan varma, että mua seurataan ja salakuunnellaan. Laitoin äidille viestin, että hakee koirat ja lähdin itse metsään pakoon. Mulle yritettiin soittaa varmaan parikymmentä kertaa mutten voinut vastata ettei ne oliot löydä mua. Tärisin kylmästä, lämpötila oli nollassa ja olin ollut ilman takkia tai muita ulkovarusteita jo ainakin pari tuntia siellä. Lopulta koirapoliisi löysi mut ja mut kuljetettiin ambulanssissa lämmittelemään keskussairaalaan.
Sieltä mut siirrettiin aamuyöstä osastolle.

Nyt oon ollut täällä tarkkailussa joka loppuu huomenna. En oo koko aikana syönyt tai juonut mitään. Lääkäri kysyi haluanko nenä-maha-letkun, jos se helpottaisi syömisen aloittamista kun aivot saisivat energiaa. Sanoin että suostun, mutta sitten lääkäri taas muutti mieltään ja sanoi että no koitapas nyt saada ihan itse syötyä, oot kuitenkin aikuinen ihminen.

Mulle tulee olo ettei mun voinnista välitetä eikä sitä seurata. En pysty enää kävelemään ilman jatkuvaa pyörrytystä, lähinnä makaan vaan sängyssä. Eilen illalla olin tiputuksessa jossa sain kolme litraa nesteitä, kun olin niin kuiva.

Kotityöntekijä on käynyt kahdesti ja tänään puhuttiin että jos koulu ei sittenkään olis paras paikka mulle just nyt kun on terapiaa, kuntoutusta ja kaikkea muuta.

"Putooa polvilleen kun vahvoin viilloin

Syvemmälle kuin ennen pakenee."