Istun keittiön pöydän ääressä ja tuijotan tyhjyyteen. Ajantaju on hävinnyt. Sama on toistunut pitkin päivää, epätodellinen olo. Äiti tulee huikkaamaan hyvät yöt (tulin tänne yöksi) mutta jää ihmettelemään kun tuijotan sängyssä istuen vain eteenpäin. Kuulen kyllä kun mulle puhutaan mutta en kykene vastaamaan. Onko äiti edes todellinen? Koirat hyppää sänkyyn ja saa mut havahtumaan. Ne hengittää, hakee nukkumapaikkaa, niitä voi koskea, ne liikkuu. Ne ainakin on olemassa. Kai sitten mäkin. Se joka sanoi että koirat on parasta hoitoa dissosiaatiohäiriöön ei ollut väärässä!

Eilen oli rankka päivä. Kävin vihdoin tekemässä poliisilla rikosilmoituksen. Asia lähti eteenpäin nimellä lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäytön yritys. Vankeutta voi tulla rikoksen tekijälle 1-10 vuotta jos hänet tuomitaan syylliseksi. En nyt lähde juttua sen enempää avaamaan ihan jo asian arkaluontoisuuden takia, mutta voitte varmasti kuvitella miten rankkaa on kerrata tapahtumat yksityiskohtaisesti. Vaikka poliisi olikin nainen ja tosi mukava, ja vaikka mulla olikin kaksi tukihenkilöä mukana, niin itku tuli kun sisko haki mut poliisiasemalta. En tiedä oliko se pelon, epätietoisuuden vai helpotuksen itkua.

Oltiin jo aikaisemmin sovittu että sisko tulee mun luokse seuraavaksi yöksi ja päiväksi ettei tarvi olla yksin ahdistavien ajatusten kanssa. Mutta oikeastaan mua ei edes ahdistanut. Siskokin sanoi että oli ihan erilaista olla mun seurassa, hyvällä tavalla. Olin kuulemma niin huojentuneen oloinen ja vapautuneempi. En raivonnut pikku asioista, olin positiivisempi ja iloisempi. Jaksoin paremmin vaikka takana oli huonosti nukuttu viikko. Terapia oli myös sovitusti saman iltana ja heti jo sielläkin huomasin eron: pystyin puhumaan niistä kauhun hetkistä edes hitusen paremmin. Oli mukava kuulla positiivista palautetta.

Se oli rankka päivä se, mutta kaiken sen arvoista. Vaikka tulisi syyttämättä jättämis päätös, tiedän että oon tehnyt parhaani. Enempää en voinut. Ehkä tästä kääntyy uusi lehti mun elämässä. Alkaa uusi nousu. Jotain vanhaa päättyi, jotain uutta alkaa. Ehkä elämä vielä voittaakin, kaikesta huolimatta.