Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen jälkeen unta. Aikaisiin aamuihin verrattuna pitäisi mennä myös aikaisin nukkumaan, mutta en muka kerkeä.
Tämä päivä on sisältänyt kaikkea ohjelmaa pullakahveista terapiaan. Ja ainakin puolet toisten ihmisten sanomisista ja teoista on mennyt aivan ohi, sillä olen vain tuijottanut tyhjyyteen eteenpäin. Olo on ollut poissaoleva. Tiedän, että väsymys vaikeuttaa ja aiheuttaa dissosiaatiota, mutta en tiedä ovatko nämä niitä vai puhtaasti olenniinväsynytettenjaksakuintuijottaa-olotiloja. Ehkä molempia. Siltikään en malta mennä päiväunille tai aikaisin nukkumaan, koska aina löytyy siivottavaa, tekemistä tai touhuamista.
Toivoisin edes yhtä hyvin nukuttua yötä. Niin että saisin aamulla herätä virkenä enkä olisi aivan kuollut päivällä. Muuten taidan kohta seota...