maanantai 3. lokakuuta 2016

En muista ollenkaan osastolla kirjoittamiani tekstejä. Olin, kuulostin ja kuulemma näytinkin ihan lääkemömmöiseltä. Mutta tuo vajaa viikon mittainen jakso teki hyvää. Todellakin. Sain purettua kaiken paskan jollekin toiselle ja kevennettyä kuormaa hiukan. Tajusin miten tärkeää on taas pitää itsestäni huolta.

Tänään kävin vielä puoliksi lääkkeissä tekemässä yhteiskuntaopin kokeen. Kyllähän se läpi menee mutta en ole puoliksikaan varma, millä arvosanalla. Mutta mitäpä sillä teenkään kun en aio käydä kuin pakolliset kurssit enkä opiskella aihetta myöhemmin.

Näytän kuulemma todella väsyneeltä ja huomenna alkaa uusi jakso. Sitä ennen pitää käydä ostamassa uusi kirja. Matikkaa. Toisaalta ihan kivaakin. Matikan koe on myös tekemättä mutta opettaja sanoi että sen kerkeää. En ole yhtään kerinnyt lukemaan ja asioita on opiskelematta kokonaan, joten jos saisin edes pari päivää aikaa lukea.

On jo muodostunut tavaksi, että kun pääsen osastolta, saan käydä ostamassa jonkun mukavan jutun itselleni. Tänään ostin alesta kaksi valkoista koristetyynyä sohvalle. Tietäähän sen, että kurakeleillä niitä saa olla koko ajan pesemässä kun koirat tuovat kuraa sisälle, mutta ne olivat niin ihanat ja maksoivat vain kympin.

Katselin nyt illalla Täydellisten naisten tuokkaria. Mies suuttui naiselle, kun tämän koira meinasi tukehtua naisen korvakoruun. Aloin itkemään. Ainoa asia, mitä kuolinvuoteellani haluan on, että joku pitää koirista huolta. Hyvää huolta. Että ne saavat tuntea olevansa osa perhettä. Niin kuin ne minulle ovat olleet kuin lapsia. En kestä ajatusta niiden menettämisestä.

Miesrintamalla kuuluu niin ja näin. Olen luvannut yrittää uudestaan edellisen poikaystävän kanssa, mutta mitä jos en vain pysty? Mitä jos ahdistaa liikaa?

Kun ei tarvitse nähdä ja saa olla yksin, kaikki on ok, mutta kun pitäisi olla sosiaalinen, jaksaa ja seurustella, alkaa ahdistamaan. Äiti ei tykännyt ajatuksesta, että yrittäisimme vielä. Hänen mielestään mies ei ole sopiva minulle. Mutta eipä tämä hänen elämänsä ole. Ja mitä tässä menettääkään enää voi, jos kokeilee?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...