"Tänään sillä
oli prinsessahame,
ja jalassa
eripari villasukat.
Sillä oli kukkia
hiuksissa,
ja se hymyili
kauniimmin kuin
koskaan.
Ihmettelin mihin
se oli jättänyt siipensä.
Se näyttää keijulta,
ja tuoksuu vaniljalta.
Sen hiuksissa on
tähtipölyä, ja
sinistä kultaa.
Se on keiju, jota rakastan."

Mä vaan rakastan mun siskojen lapsia niin paljon. Ne on kuin omia sisaruksia. Niin tärkeitä. Ja samalla niille voi olla vihainen ja ärsyyntynyt vaikka kuinka välittäisi. Tietää ettei ne jätä. Mikään ei oo ihanampaa kuin se kun ne tulee halaamaan. Halaa oikein kovaa niin ettei päästäis irti koskaan. Tai kun kiistellään siitä kuka saa istua Maiju-tädin vieressä. Tai kuka tulla yöks ilman sisaruksia. Ja ne tietää sen. Tietää kuinka mä välitän. Ainakin niin mä toivon.

Tänään vanhin täytti 14. Tuli itku kurkkuun kun muistan miten kuusi vuotiaana menin katsomaan pientä keskosta kaapin taakse ja sain pitää hetken sylissä. Ja nyt se on jo iso poika. Itsenäinen ihminen. 

Tällä lomalla halusin näyttää hyvää esimerkkiä. Niin paljon mä niitä rakastan että olin valmis uhraamaan laihdutuskamppanjan ja syömään tavallisesti. Ravintolassakin tänään. Ehtiihän sitä laihduttamaan reissun jälkeenkin. Koko kesä aikaa. Nyt mä keskityn vain mum rakkaisiin. Ihaniin lapsiin.