Kiroan tämän kännykällä kirjoittamisen syvimpään maan rakoon. Kuviakaan en saa ladattua. Toivottavasti pärjäätte ilman.
Yo-juhlat ottivat koville. Ei, en käynyt yksissäkään mutta jo pelkästään sen ajattelu että minua nuoremmat valmistuvat, otti koville. Ehkä minäkin sitten joskus kun kukaan ei enää arvosta sitä...
Syömiset ovat riistäytyneet käsistä. Aamulla leipä ja jogurtti, lasagnea, pastaa ja keksi, leipä. Siinä tämän päivän ohjelma. Nämä rytmittiviät päivääni. Kävin parin kolmen kilsan lenkillä metsässä mutta se ei paljoa kuluta. Tänään en sentään oksentanut. Siitä kiitoksia ja aplodeja!
Aamulla starttaa yhdeksäntoista hengen porukka kohti ulkomaita ja Helsinki-Vantaan kenttää. Yhtä jännää kuin kaikki ne lukuisat parikymmentä kertaa. Joka kerrassa on silti oma fiiliksensä.
Nyt koisimaan että parin tunnin päästä jaksaa herätä kentälle lapsilauman kanssa! :)
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti