"Jos mä kuolen nuorena kunpa silloin olisi pakkasta
pidän paljon enemmän talvesta"
Pelottaa. Koitin tänään nousta seisomaan kun jalat pettivät alta. Itkin hoitajaa vasten kuin pieni lapsi. Tunteet ne on mullakin hei!
Kolme hoitajaa taluttui vessaan ja tuki kun en meinannut pystyssä pysyä. Jaloissa ei ole ollenkaan tuntoa, puhe sammaltaa ja päähän koskee, vaikka sain päänsärkylääkkeen. Toivon että tämä on vain sivuoire jostain lääkkeestä eikä mitään vakavaa. Yökkö lupasi tulla tarkistamaan vointiani useammin kuin tavallisesti.
Silti pelottaa. Mitä jos läikkä aivoissani on kasvanut ja se onkin aivokasvain. Mitä jos siitä joudutaan ottamaan koepala ja halvaannun. Miten tulen pärjäämään elämässä?
sunnuntai 21. kesäkuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti