Kesä. Mä makaan nenä-mahaletkussa puoli tajuttomana sairaalassa. Jossain vaiheessa olin ollut hengityskoneessakin. Nyt minut on siirretty takaisin kotikaupunkiin ambulanssilla. Makaan neurologian osastolla.
Sisko oli lukenut päiväkirjaani. Juuri siltä kohdalta missä luki että aion kerätä neljän viikon lääkkeet ja tappaa itseni. Olin lievästi sanottuna vihainen.
Jos äiti ei olisi ollut paikalla kun ruokakärry tuli, olisin jättänyt taas yhden ruuan välistä. Nyt oli pakko lopettaa paasto.
Pakko jaksaa tätä pelleilyä syömisen kanssa kunnes olen tarpeeksi pieni. Tarpeeksi kaikkea.
Tänään pään kuviin. Pelottaa
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti