Päätin vielä iltapuhteeksi tulla kirjoittamaan pienesti.
Rasittaa miten seitsemän vuoden syömisvammailulla on saanut kroppansa sekaisin! Jos nyt terve ihminen lähtisi laihduttamaan näillä samoilla konsteilla kuin minä, paino putoaisi varmasti. Nyt elimistö on niin sekaisin ja säästärillä, että se kerää kaiken mahdollisen itseensä ja laihduttaminen tuntuu tahtojen taistolta!
Miettikääpä nyt: jos kerran pelkällä vesimelonilla ja coca-cola zerolla menevä lenkkeilevä nuori nainen ei laihdu kuin puoli-kilon viikossa, eikö jokin ole pielessä? Normaalistihan kuuluisi lähteä monta kiloa turvotustakin jo.
Toinen rasittava asia on painon nouseminen vaikka ei söisi mitään. Suurinpiirtein siis mitään. Kyllähän ihmisen täytyy jotain syödä, mutta you got the point? Tämä liittyy ehkä jo aikaisempaan asiaan, mutta oli pakko saada sydämeltä se pois.
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti