Nielin siis ne kolme pinniä. Nyt olen ollut kaksi yötä tarkkailussa vatsakirurgiaan erikoistuneella osastolla. Tänään alkoivat yhtäkkiä kaamean hirveät vatsakivut ja minua lähdettiin kiikuttamaan varjoainekuvaan. Siellähän ne pirulaiset olivat tukkineet suolen niin että nyt odotan päätöstä leikkauksesta. Olen outo sillä haluaisin siihen. Syynä se että lähtisivätpä ainakin kivut pois. Ei tarvitsisi enää stressata. Kyllä, minäkin stressaan. Pelkään mitä tapahtuu. Itkenkin. Vaikka olen itse aiheuttanut nämä itselleni, niin kadun jollakin tasolla sitä ja olen peloissani. Mitä jos aiheutan jotain peruuttamatonta?
Tulen päivittämään kunhan tiedän joudunko (pääsenkö) leikkaukseen vai en.
tiistai 16. kesäkuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti