Nyt mä sen tein. Monen päivän pohdinnan ja mietiskelyn jälkeen otin viikon lääkkeet joita oon keräillyt, paketin panadolia ja diapameja kourallisen. Olo on levollinen ja rauhallinen. En aio kertoa kellekään vaan saavat ite huomata. Kunpa olisin jaksanut odottaa vielä vaikka toisen viikon niin olisi tullut parempi lopputulos. Mutta näillä korteillä mennään mitkä on annettu.
JA nyt jos joku tuttu lukee tätä niin anteeksi ettö tein sen vaikka paikalla oli lapsiakin.. Tiedän että tein tyhmästi mutta ahdisti vain niin paljon.
Nyt on pakko ruveta nukkumaan. Joko tunti sitten otetut lääkkeet vaikuttavat jo tai sitten on vain matkaväsymystä.
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti