Mikä mulla on? Toissayönä söin kaksi kumihanskaa. No, selvisin säikähdyksellä. Tänään vielä kipuillut hiukan. Äsken päätin sitten vetäistä kolme mummopinniä. En uskalla sanoa kellekään. Vasta huomenna ravintoterapiassa aion kertoa. Mikä ihmeen nielenvieraitaesineitä-kausi mulla on? Tää on niin noloa ja lapsellista. Ihan hävettää myöntää että aion tehdä tätä nukutukseen asti. Tai leikkaukseen, sama mulle. Sanokaa sitten vaikka huomiohuoraksi, sitä mä taidan ollakin

"Miksi miksi teit niin? Väsyitkö elämän vaatimuksiin? Mikset kertonut peloistasi, joita kannoit sielussasi? Nyt kaikki on niin tyhjää. Sanatonta ikävää. En vielä edes oikein ymmärrä tätä kylmää pimeää. Kulta pieni mä tahtoisin, ottaa sinut taas syliin. Ja puhaltaa pahan pois, että kaikki taas hyvin ois. Kulta pieni jos olisit jaksanut odottaa, niin olisit nähnyt sen, miten valo voittaa lopulta pimeyden. Miksi miksi teit niin? Petyitkö unelmiin valheellisiin? Sitä käsittää ei voi kukaan, miksi lensit tuulten mukaan. Sä peitit taitavasti, jäljet kyynelten. Ja kun en pinnan alle katsonut, niitä koskaan nähnyt en."