Terapeutti päätti, että lomailu sai riittää ja otti minut vastaan suunniteltua aikaisemmin. Kävimme läpi puukotustilanteita ja pystyin kertomaan melko hyvin, jopa ulkopuolisen silmin mitä oli tapahtunut.
En ollut aikaisemmin tajunnut, mutta tässäkin on tapahtunut edistystä: dissosiaatiohäiriö on hiukan väistynyt, sillä aikaisemmin olen satuttanut itseäni siirtämällä tunteet sivuun. En ole tuntenut edes kipua. Nyt tunsin kipua, ahdistusta, iloa siitä että olen hengissä, pelkoa... Kaikkea mahdollista.
Puukotus ei siis sinänsä ollut hyvä juttu-älkää nyt käsittäkö väärin! Mutta se miten pystyin siihen suhtautumaan oli.

Terapeutin tapaaminen saa aina vointini tasaantumaan paremmin kuin kenenkään muun tapaaminen. Hänelle uskallan puhua kaikista parhaiten. Luotan toki muihinkin avohoidon ihmisiini ja he ovat todella mukavia, mutta samanlaista yhteyttä ei ole syntynyt kuin tähän kyseiseen terapeuttiin. Onneksi olen saanut vihdoin luotua näin hyvän kontaktin johonkin ammattilaiseen!