Oon ihan loppu. Totaalisesti. Kokonaan.

Ulkopuolisesti varmaan näyttää että mulla menee ihan mukavasti, mutta sisälläni saan käydä jatkuvaa taistelua. Koko mieli on sekaisin.

Kotikuntoutuksen tukea tiivistettiin nyt kun muut ovat lomalla. Hyvä niin, tarvitsen kaiken mahdollisen avun. Mutta viikonloput ovat vaikeita, ei ole ketään kelle soittaa ja purkaa ajatuksia. Yksi ystävä (sinä juuri, tiedät kyllä, luet tätä juuri;)) on, mutta en viitsisi kuormittaa häntäkään joka kerta. Olisi parempi jos olisi joku ammattiauttaja.

Voisin vain nukkua päivät ja yöt. Olen todella väsynyt. En tiedä onko masennus tekemässä taas tuloaan. Sehän tästä vielä puuttuikin... Kiukuttelen kaikille, olen todella epäsosiaalinen ja kaikki ahdistaa. Olen yrittänyt taistella näitä oireita vastaan, mutta kohta en enää jaksa.
Tulisit jo ensi viikko, kotikuntoutus ja terapia!