Kolme päivää olen kärvistellyt enemmän tai vähemmän vatsakivuissa. Aina aiemmin kipu on mennyt välillä pois niin, että olen pystynyt käymään jopa lenkillä. Eilen, kun olimme tädilläni käymässä kipu alkoi kuitenkin niin kovana että makasin kaksinkerroin ja huusin. Äiti soitti lääkäriin ja koska takana oli puukotus vatsaan viikko sitten ja vatsa oli turvonnut ja pinkeä, käskivät äkkiä tulemaan sairaalaan. Epäilynä sisäinen verenvuoto.
Ajoimme kovaa sairaalaan jossa minua oltiin vastassa. Hoitajat laittoivat suoraan sänkyyn ja lähtivät kärräämään kaikkein kiireellisempien puolelle. Pelotti. Huusin kivusta, kaikki tärinä sattui, tuijotin sairaalan kattoja maiseman vaihtuessa. Äiti ohjattiin omaistenhuoneeseen ja minulle laitettiin tippa. Sain vahvinta kipulääkettä mitä olemassa on. Kipu helpotti hetkeksi. Lääkäreitä ja hoitajia juoksi ympärilläni. Olin aivan tokkurassa. Lisää lääkettä. Juoksujalkaa CT-kuvaan. Leikkaussali oli jo varattu valmiiksi, jos kuvissa näkyisi verta.

Pulssi hakkasi kovien kipujen takia 120-180x/min. Taas lääkettä. Alkoi nukuttamaan. Yhtäkkiä hoitajia juoksi taas viereeni ja ravistelivat minua. "Hengitä, muista hengittää". Mutta mähän hengitän, mitä tää nyt on? Olin saanut niin paljon niin vahvaa kipulääkettä, että se rupesi lamaamaan hengitystäni. En enää edes huomannut itse että en hengittänyt, olo oli niin hyvä. Sain lisähappea ja saturaatio alkoi nousta.

Kipulääke auttoi aina puoleksi tunniksi kerrallaan, sitten sain lisää. Vihdoin CT-kuvat tulivat: ei sisäistä verenvuotoa. Huh! Leikkaussali hälytys peruttiin. Nyt oli aikaa tutkia paremmin mikä kivun aiheutti. Vatsa oli edelleen turvonnut ja pinkeä. Otettiin verikokeita. Lopulta lääkäri oli varmempi diagnoosista: vatsan hematooma ja virtsatieinfektio. Hematoomahan on siis ikään kuin verenpurkauma vatsassa joka painaa kudoksia aiheuttaen kovia kipuja. Näin lääkäri asian minulle selitti. Lisäksi virtsatieinfektio (josta ei kyllä ollut mitään oireita, huomattiin sivulöydöksenä) voi säteillä myös ylävatsaan. Nämä yhdessä ovat luultavasti aiheuttaneet kivut.

Sain heti sairaalassa antibioottia. Lisäksi määrättiin kovat kipulääkkeet. Pääsin omasta pyynnöstäni kotiin yöllä, sillä en ollut yksin liikenteessä. Kiitos vielä Lohjan mukavalle henkilökunnalle todella hyvästä hoidosta. En saanut ollenkaan ikäviä kommentteja arvistani käsissä,  mt-ongelmista, taustoista tai muusta sen tyylisestä.

Olin niin tokkurassa lääkkeistä että äiti sai taluttaa minut autoon ja sieltä suoraan nukkumaan. En pysynyt yksin pystyssä.
Tänään lähdimme aamusta heti ajamaan Keski-Suomeen, kohti terapiaa, kotikuntoutusta, tuttuja ihmisiä ja ihanaa arkea. Sitä tässä onkin jo kaivattu!