Eilinen aamupäivä oli jotain kamalaa. Uusi kotikuntoutuksen ihminen kävi luonani ja ahdistus oli aivan sietämätöntä. Otin jopa hänen nähden liikaa lääkkeitä mutta annoin kiltisti loput hänelle säilöön. Kun hän sanoi ettei voi jättää minua tässä tilassa kotiin menin paniikkiin ja lähdin juoksemaan ulos. Hädissäni jätin ulko-oven auki ja toinen koirista lähti perääni. Jouduin palaamaan takaisin.

Kävelin keittiiöön ja huomasin veitsen. Nappasin sen ja aloin hakkaamaan sillä vatsaani. En kerennyt hakkaamaan kuin kaksi kertaa, kunnes tunsin miten veitsi upposi sisälle. Vajosin maahan. Kuntoutusihminen juoksi viereeni pyyhe kainalossa ja painoi sillä tyrehdyttääkseen pahimman vuodon. Ambulanssi oli jo siinä vaiheessa matkalla kovaa vauhtia.

Huusin ja pidin kotikuntoutuksen naista kädestä. Toistin että koirat eivät saa karata enkä halua kuolla. Ambulanssi tuli ja lähtivät kiireellisenä kuljettamaan minua sairaalaan. Tajunnantasoni vaihteli, välillä jaksoin puhua, välillä meinasin nukahtaa. Sain kovia kipulääkeitä mutta ne eivät helpottaneet kuin hetkeksi.

Sairaalassa sain lisää lääkettä sekä rauhoittavaa. Kävin magneettikuvissa, varjoainekuvissa ja röntgenkuvissa. Ultrassakaan ei löytynyt sisäisiä verenvuotoja. Vietin kuitenkin yön teholla sillä verenvuoto voi kuulemma alkaa myöhemminkin.

Olin onnistunut pistämään n.6cm pituisia haavoja kaksi kappaletta vatsaan. Molemmat saatiin tikattua mutta kovia kipuja on yhä. Nyt olen kirurgisella osastolla. Tulkaa tänne morjenstamaan, jos on tylsää!