lauantai 2. tammikuuta 2016
Tänään se tapahtui. Kroppa meinasi pettää. Kävin jo lähellä. Tajunnantaso hämärtyi, en ollut heräteltävissä, pupillit eivät reagoineet, tuli hengityskatkoksia. Nyt olen takaisin elävien kirjoissa, mutta pelottaa ihan hitosti. Mitä jos käy toisen kerran ja kukaan ei kerkiäkään avuksi? Mitä jos yöllä nukuin vain pois? Haluan että tiedätte: vanhassa päiväkirjassani on kaikki mitä haluan hautajaisiini. Kaiken varalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti