lauantai 2. tammikuuta 2016
Tänään se tapahtui. Kroppa meinasi pettää. Kävin jo lähellä. Tajunnantaso hämärtyi, en ollut heräteltävissä, pupillit eivät reagoineet, tuli hengityskatkoksia. Nyt olen takaisin elävien kirjoissa, mutta pelottaa ihan hitosti. Mitä jos käy toisen kerran ja kukaan ei kerkiäkään avuksi? Mitä jos yöllä nukuin vain pois? Haluan että tiedätte: vanhassa päiväkirjassani on kaikki mitä haluan hautajaisiini. Kaiken varalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
Kiireiset kaksi päivää. Eilen olin poliklinikalla ja tänään ravitsemusterapeutilla sekä terapiassa. Olin kerrankin oma-aloitteinen ja otin i...
-
Koti. Paras paikka olla. Oon nyt ollut täällä viikonlopun yli mummun ja siskon tytön kanssa. Meillä oli mukavaa mutta nyt, kun yksinäisyys j...
-
Viimeisen tekstin jälkeen aloin olemaan varma, että mua seurataan ja salakuunnellaan. Laitoin äidille viestin, että hakee koirat ja lähdin i...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti