Niin äkkiä lähdit

Varoitit hetken ennen

Halunnut et rakkaittesi 

itkevän hupenevaa aikaa.

Tulit ovelle vastaan,

varjonasi ystäväni,

pinnistit voimasi tervehdykseen, 

kuin se tärkeintä maailmas ois.

Kadun niin paljon.

Hetkiä, joina en sulle löytänyt aikaa,

jota luulon olevan loputtomiin.

Kun vein sinut kävelylle tienlaitaan

sen sijaan että olisin vienyt metsään,

jonka tuoksuja niin rakastit.

Olisit ansainnut sen.

Yhden minä tiedän,

me tapaamme vielä.

Tässä maailmassa kenties,

jos sielumme vaeltavat.

Jos taivas on totta,

sinä odotat minua siellä,

mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi...

Mä oon päättänyt, että kunhan täältä pois pääsen, niin laihdutan itteni paljon pienempään kuntoon. En kuoleman rajalle asti, mutta siihen asti, että joudun melkein sairaalaan piipaa autolla. Mutta vaan melkeen. Joku 35kg vois olla hyvä raja.