Juttelin äidin kanssa. Äiti oli kävelyllä laskenut, että olen nyt näiden parien vuosien aikana viettänyt kaikki juhlapyhät sairaalassa vähintään kerran. Eiköhän tässä alkaisi olla tarpeeksi.

Äitipuoli laittoi ihanan viestin, jonka haluan sen tänne teille jakaa: 

"Hyvää uutta  vuotta pikkuinen. Sinä päivänä kun sinä itse tajuat kuinka kaunis sinä olet ja myös hyväksyt sen, sinä päivänä alkaa sinun oma tervehtyminen. Olet hyvin rakas <3"

Tänään olen käynyt läpi kaikkien tunteiden kirjon. Olen hyppinyt nauraen ja iloinnut, surrut ja itkenyt. Join desin nutria ja sain käydä pihalla katsomassa raketteja, mutta en meinannut suostua tulla sisään. Rankaisin itseäni jumpalla. Itkin, etten halua enää elää jos kaikki ravinto tulee nenämahaletkusta kun syödäkään ei voi.

Joskus toivoisin, että sairastaisin jotain fyysistä sairautta. Pitäisi olla tietysssä paikassa tiettyyn kellonaikaan jolloin hoito olisi, ja se joko tehoaisi tai ei. Nyt suurimman työn joutuu tekemään sairastunut itse, vaikka muut voivatkin olla tukena.

Tämän kuvan myötä haluan toivottaa kaikille jo etuajassa parempaa uutta vuotta 2016, kuin mitä 2015 oli! Ollaan rohkeita, ollaan vahvoja, ollaan päättäväisiä.