Kaikki hoitajat täällä vihaa mua. Tai mun tekoja. Mutta en osaa muuta. Tänäänkään kellään ei ollut aikaa jutella mun kanssa. Tai no ihan pienen pienen lyhyen hetken.
Näytän ihan räjähtäneeltä. En jaksa käydä suihkussa enkä vaihtaa vaatteita. Hampaat sentään oon pessyt. Pointsit siitä!
Mä olen niin väsynyt että en jaksa edes kirjoittaa selkeästi. Kaikki vaan vilisee päässä. Kuolema on ottanut vallan mun päässä. Mitään muuta ei ole enää jäljellä
"Minä olen aivan liikaa,
yksinkertaisesti liikaa
liikaa jalkoja, liikaa epäonnistumisia, pahaa,
liikaa mahaa ja liikaa noloja tilanteita
Liian vähän kaikkea
liian vähän laiha, vähän kaunis
liian vähän reipas, iloinen
liian vähän hyvä ihminen
tähän maailmaan
Minä en ole mitään
Rintaa pistää, ja
päätä huimaa kun nousen ylös.
Imen kahvia sisääni
rakastelen omenan kanssa;
Punaposkisen omenan, vesi nousee
ahneelle kielelle.
Kiloja nousee, pumppaan
ylös, alas
lisää toistoja, vaikka
harmaa verho katseen edessä
mustuu.
Tuntuu hyvältä vatsassa, olen vahva,
hetken
Olen hyvä.
Ensin ajattelin
sinun olevan siunaus,
ja olethan sinä,
pieni, paskaenkeli.
Luulin sinun vielä liihottavan
luotani pois, vain
käyvän vieraissa, siirtyvän sitten toisaalle.
Sillon käytin sinua
hyväkseni, olitý
ratkaisu. Olit pelastus.
Aika kun katoaa johonkin,
oli liian myöhästä kun ymmärsin
silloin, ettet pelasta, vaan
tuhoat. Et enää muuta pois, olet
minut ostanut.
Kasvanut paskaenkeli."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti