Itkupotkuraivarit. Kyyneleitä. Huutoa. Väkisin tungettu nenämahaletku.
Olo on kamala. Vihastuttaa. Ärsyttää. Raivostuttaa. Kaikkea siltä väliltä.
Tunnen, että olen epäonnistunut täysin ihmisenä. En kehtaa mennä edes yleisiin tiloihin vaikka haluaisin. Tälläinen norsu.
Kunhan pääsen täältä pois, laihdutan itseni 35kiloiseksi. Kevyeksi keijukaiseksi.
Sitten olen onnellinen. Kevyenä. Kepeänä.
torstai 14. tammikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
Kävin äsken röntgenissä ja kirurgian polilla. Ensin tulokset olivat lupaavia: jos oikea jalka leikataan ja metallit poistetaan, voi juoksuky...
-
Kiireiset kaksi päivää. Eilen olin poliklinikalla ja tänään ravitsemusterapeutilla sekä terapiassa. Olin kerrankin oma-aloitteinen ja otin i...
-
Koti. Paras paikka olla. Oon nyt ollut täällä viikonlopun yli mummun ja siskon tytön kanssa. Meillä oli mukavaa mutta nyt, kun yksinäisyys j...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti