Itkupotkuraivarit. Kyyneleitä. Huutoa. Väkisin tungettu nenämahaletku.
Olo on kamala. Vihastuttaa. Ärsyttää. Raivostuttaa. Kaikkea siltä väliltä.
Tunnen, että olen epäonnistunut täysin ihmisenä. En kehtaa mennä edes yleisiin tiloihin vaikka haluaisin. Tälläinen norsu.
Kunhan pääsen täältä pois, laihdutan itseni 35kiloiseksi. Kevyeksi keijukaiseksi.
Sitten olen onnellinen. Kevyenä. Kepeänä.
torstai 14. tammikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
Kolme päivää olen kärvistellyt enemmän tai vähemmän vatsakivuissa. Aina aiemmin kipu on mennyt välillä pois niin, että olen pystynyt käymään...
-
Koti. Paras paikka olla. Oon nyt ollut täällä viikonlopun yli mummun ja siskon tytön kanssa. Meillä oli mukavaa mutta nyt, kun yksinäisyys j...
-
Viimeisen tekstin jälkeen aloin olemaan varma, että mua seurataan ja salakuunnellaan. Laitoin äidille viestin, että hakee koirat ja lähdin i...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti