Pääsin jouluaatoksi kotiin kahdeksi yöksi käymään. Äidin luo siis. Olin tosin kuumeessa mutta yllättävän hyvin jaksoin häseltää joulua. Lahjojakin sain ja kaikki vielä mieluisia! Oli mukava joulu

Kunnes joulupäiväniltana aloin taas kuulla ääniä. Menin huoneeseeni ja aloin heijaamaan itseäni. En tiedä miksi, mutta se rauhoittaa. Äiti tuli ja sanoi että nyt lähdetään taas sairaalaan. En pystynyt enää puhumaan mitään, tuijotin tyhjästi vain eteen. Matka tuntui ikuisuudelta.

Osastolla kieltäydyin taas syömästä mitään ja viimeksi olin kunnolla syönyt jouluaattona. Paineet olivat kuulemma vaarallisen matalat. Yläpaine noin 90 ja alapaine 50. En suostunut edes juomaan. Nenämahaletku laitettiin taas kiinni.

Haluaisin niin kovin syödä tavallisia ruokia ja nauttia makuelämyksistä. En vain saa. Tulee kamala olo. Olen päättänyt että nämä neljä päivää kun tämä sama letku voi olla, aion olla syömättä mitään, mutta sitten kun se pitäisi vaihtaa niin yritän oikeasti alkaa syömään.

Syömättömyyys on laskenut veriarvoja jotka olivat vähän huonot, palelen koko ajan, nukun jatkuvasti... Mitään en jaksa tehdä ja aivot eivät pelaa. Koko ajan on paha olla.