Blogi on pitänyt nyt syyshiljaisuutta oman voinnin takia.  Viimeinen niitti sille oli kun olin terapiassa jossa minua suoraan kiellettiin kuolemasta. Elli ei tykännyt. Pyrin parvekkeelle hyppäämään, mutta ohjaaja sai minusta kovan otteen. Kiikutettiin ensiapuun jossa hakkasin seinää vasten päätä, kuuntelin ääniä joita muut eivät kuule ja katsoin asioita joita muut eivät näe. Koko ajan raudoitettuna poliisien kanssa...

Olen ollut nyt täällä psykiatrisella osastolla vuorokauden ja olen koko ajan vierihoidettuna tarkasti. Jos en satuta itseäni,  Elli satuttaa jotain muuta

Pääsinä äsken kävelemään ulkona kahden riuskan miehen otteessa sateessa. Heitettiin pieni happihyppely. Lääkkeet viveät voimat ja haluaisin vain nukkua. Kaikki tuntuu olevan niin etäällä.

Miksi tämä taas tähän meni?