Kirjoitan tämän nyt, jos en aamulla enää herääkään. Jos aamulla kehoni on niin lopussa että yksi tähti taivaalla on sammunut.

Siivosin pienen sairaalahuoneeni. Järjestelin tavarat. Kaiken varalle. Vein pyykit pesuun, vaihdoin lakanat. Kaiken varalle.Kävin suihkussa ja laitoin hiukset. Kaiken varalle.

Haluan kertoa kuinka tärkeitä minulle olitte, miten paljon yritin. No, viimeisimmän viikon ajan ei yrittämisestä enää pystynyt puhumaan, mutta tajuatte ehkä pointin. Yritin ja yritin. Kaikista kaatumisista huolimatta.

Nyt kun keho on taistelunsa käynyt, on hyvä aika sanoa hyvästit. Oikea aika. Yritin sitä itse monta kertaa mutta aika oli väärä, keho ei ollut valmis. Se halusi taistella ja pitää kiinni. Nyt se oli valmis.

Joten kiitos ja kumarrus. Anteeksikin vielä. Ihan vain varmuudeksi, jos huomenna emme enää tapaakaan.