Usein mietin, olenko itse aiheuttaunut itselleni nämä sairaudet. Olenko tehnyt jonkun ratkaisevan virheen, josta syystä elämä on lähtenyt luisumaan väärää uomaa.

Miksi muuten se olisin juuri minä? Mitä niin kamalaa olen tehnyt? Vai olenko sairas ollenkaan? Onko kaikki vain valhetta ja showta. Ehkä voisinkin elää tavallisesti jos niin vain haluaisin.

En osaa edes kuvitella kuinka paljon rahaa sairauteeni on laitettu. Ensinnäkin kaikki itse maksamani sairaalamaksut. Monia tuhansia euroja. Sitten kaupungille tulleet laskut, monet miljoonat eurot. Yksityiset lääkärit, terapiat, polikäynnit, ambulanssit, ensiavut... Ja silti minä olen tässä pisteessä. Makaan vaarallisen matalissa paineissa sairaalan patjalla nenämahaletkussa. Verikokeetkin sen paljastivat; elimistö oli hälytystilassa. Se ei kestä enää kauaa, nyt olen sen alkanut tajuamaan. Ennen siihen pystyi luottamaan, että kaikki toimii ja workkii. Nyt se osoittaa että ei jaksa. Eikä tarvitsekaan. Minä olen vienyt sen äärirajoille. Anteeksi kroppa.