Sain huolestuneita puheluita ja viestejä viimeisimmän tekstin jälkeen. Itkuisiakin. En ole ainoa joka pelkää. Mutta nyt kalorimäärää on kasvatettu jo 1500kcal/vrk joten elimistön pitäisi pysyä pystyssä.
Lääkärinkierto oli tänään. Pakkohoitomäärys tarkkailun jälkeen. Olen kuulemma vaaraksi itselleni kun yritän näännyttää itseäni. Mutta enhän minä tee sitä tahalteen. Haluaisin niin kovin olla erilainen. Iloinen. Pirteä. Terve.
Otin kuitenkin salaa hassuttelukuvia läheisilleni jos sattuisi niin, että huomenna minua ei enää ole. Että heillä olisi jotain mihin takertua.
Äiti, sisko ja siskon mies kävivät tänään. Piristi. Verenpaineetkin ovat nousseet. Eivät kai enää niin vaarallisen matalia. Huomenna jos syön hiukan aamupuuroa, saan mennä katsomaan raketteja. En haluaisi sen takia lihoa. Rakettien takia. Mutta kai se pitää vain hyväksyä että ei tähän nyt kuoltu.
keskiviikko 30. joulukuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
Kiireiset kaksi päivää. Eilen olin poliklinikalla ja tänään ravitsemusterapeutilla sekä terapiassa. Olin kerrankin oma-aloitteinen ja otin i...
-
Koti. Paras paikka olla. Oon nyt ollut täällä viikonlopun yli mummun ja siskon tytön kanssa. Meillä oli mukavaa mutta nyt, kun yksinäisyys j...
-
Viimeisen tekstin jälkeen aloin olemaan varma, että mua seurataan ja salakuunnellaan. Laitoin äidille viestin, että hakee koirat ja lähdin i...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti