Sain huolestuneita puheluita ja viestejä viimeisimmän tekstin jälkeen. Itkuisiakin. En ole ainoa joka pelkää. Mutta nyt kalorimäärää on kasvatettu jo 1500kcal/vrk joten elimistön pitäisi pysyä pystyssä.
Lääkärinkierto oli tänään. Pakkohoitomäärys tarkkailun jälkeen. Olen kuulemma vaaraksi itselleni kun yritän näännyttää itseäni. Mutta enhän minä tee sitä tahalteen. Haluaisin niin kovin olla erilainen. Iloinen. Pirteä. Terve.
Otin kuitenkin salaa hassuttelukuvia läheisilleni jos sattuisi niin, että huomenna minua ei enää ole. Että heillä olisi jotain mihin takertua.
Äiti, sisko ja siskon mies kävivät tänään. Piristi. Verenpaineetkin ovat nousseet. Eivät kai enää niin vaarallisen matalia. Huomenna jos syön hiukan aamupuuroa, saan mennä katsomaan raketteja. En haluaisi sen takia lihoa. Rakettien takia. Mutta kai se pitää vain hyväksyä että ei tähän nyt kuoltu.
keskiviikko 30. joulukuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti