Syömishäiriö on vallannut mielen, kropan, kaiken. Se syövyttää mua pikkuhiljaa pois tästä maailmasta ja mä todellakin annan sen tapahtua. Mihin katosi se iloinen elämänhaluinen pikkuinen ihminen, joka jaksoi, halusi ja pystyi. Nykyään musta ei ole mihinkään... Mihinkään muuhun kuin miettimään kaloreita, grammoja, senttejä, kiloja. Syömisiä ja syömättömyyttä.

Mä olen lihonut 20kg alimmasta painosta. 20, for real! Hävettää. Mutta vielä musta tulee tarpeeksi laiha, tarpeeksi hyvä, tarpeeksi kaikkea. Vielä mä näytän kaikille miten elämää pystyy elämään alipainoisenakin.

Kunhan vain saan muuton pois jaloista ja asetuttua uuteen asuntoon, alan lenkkeilemään kunnolla. Käyn joka päivä lenkillä, syön yhden salaatin päivässä ja laihdun. Varmasti laihdun!

Olisi kaksi viikkoa ulkomaanmatkaan ja tiedän että ihmeitä ei kerkeä tapahtumaan, mutta muutaman kilon voin saada pois. Vaikka ei se näin valaassa näy vielä mihinkään. Itkettää ja harmittaa