Paino on laskenut 5,2kg pahimmasta. Vielä jäljellä melkein 20kg.  Tämä päivä on mennyt oksentaessa. Olin jo menossa lähikauppaan hakemaan jogurttia mutta teinkin vain pienen kävelyn ja käännyin kotiin. Liikaa kaloreita...

Tää homma ihan oikeasti pelottaa mua jo. Eilen jouduin päivystykseen, kun sain lenkillä niin kovia rytmihäiriöitä, olin oksentanut veristä oksennusta enkä meinannut pysyä jalkeilla. Kaikki alkoi niin pienestä ja viattomasta. Vain siitä yhdestä kerrasta. Kaiken piti pysyä kasasssa, vaikka yhden kerran oksentaisinkin.

Ainoa mikä pysyy sisällä on vesimeloni ja coca-cola zero. Ensi viikon reissussa aion lenkkeillä rannoilla, uida paljon (kuluttaakseni), syödä pelkkää salaattia ja hedelmiä ja oksentaa kaiken muun.

Haluan takaisin F50.0 diagnoosin. Määrittämätön syömishäiriö ei riitä. Mikään ei riitä. Tiedostan sen, mutta haluan silti pienemmäksi. Hauraaksi. Hennoksi. Olemattomaksi. Silloin mä olen jotakin. Jotain muutakin kuin epämääräisesti harhaileva olento. Kunhan olen ensimmäisessä tavoitepainossa, painoindeksi on 14,9. Toisessa ja lopullisessa painossa, jossa aion tähän tietoon elää loppu elämäni, painoindeksini olisi tasan 13. Sitäpaitsi, sairaaloinen laihuus on mielestäni kaunista. Ihaillen katson malleja, anorektikkoja ja muuten sairaaloisen laihoja. Voi kunpa minäkin... Ja minä vielä joku päivä aion liittyä mukaan!