Söin tänään ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ilman oksentamista. Okei, olen äidin luona, pakko tunnustaa. Pientä painetta siis. Salaattia ja lohta. Ja yksi jogurtti. Ja kaksi mehujäätä. Ei muuta. Vaikka siinäkin oli jo liikaa. Ajatukset ovat junnanneet paikoillaan samaa rataa koko päivän. Yritin tehdä muiden mukana pihatöitä, mutta lopulta oli pakko luovuttaa kun meinasin pyörtyä. Teki tiukkaa tunnustaa että minusta ei olekaan kaikkeen.
Äiti oli säästänyt Iltasanomien jutun minua varten, jossa sairaaloisen ylipainoinen mies pudotti puolet painostaan syömällä usein ja pieniä määriä. Halusi osoittaa että näin voi laihtua terveellisesti. Mutta minäpä haluan laihtua epäterveellisesti. Tai ihan sama, kunhan laihdun.
Olisi niin paljon kirjoitettavaa mutta kännykällä näpyttäminen ja jatkuva virheiden korjaaminen alkaa kyllästyttämään. Lisäksi kädet väsyvät kun makaan selällään vatsakipujen vuoksi.
Viikon sisällä -2kg. Pakko olla tyytyväinen.
lauantai 30. toukokuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti