Mä olen laiskuuden esikuva. Koirat pitäisi viedä ulos mutta makaan vain yöpuvussa sängyssä, vaikka kello näyttää jo puoli kahta. Olen huono koiran omistaja.
Mittaan ja punnitsen itseäni päivä päivältä enemmän. En uskalla lähteä sängystä. Mitä jos syön? Haluaisin apua mutta tiedän etten ole vielä tarpeeksi syvässä ojassa, että saisin ottaa sitä vastaan. Ainakin kymmenen kiloa alaspäin. Sitten olen kevyempi, laihempi, parempi.
Tähän mennessä olen laihtunut 5kg. Vatsassa sen huomaa, mutta jalat ovat yhä yhtä pullukat kuin aikaisemminkin.

Mihin tämä kaikki tulee päättymään? Kuolemaanko? Onko tämä kaikki sen arvoista mitä kuvittelen? Voinko enää luottaa päähäni?

Miksi olen näin helvetin hukassa?