Olen yrittänyt soittaa kriisikeskukseen vaikka kuinka monta kertaa. Sama vastaaja pyörii päällä "kaikki työntekijämme ovat nyt varattuja". Turhauttaa. Itkettää. Olin jo käynyt pitkän lenkin, pessyt hampaat ja kasvot, kun ahdistus iski. Pakko päästä lenkille. Niimpä hyppäsin pyörän selkään ja ajoin vielä puoli tuntia keskiyössä.
Huomenna poli. Olen oksentanut kaiken syömäni, lukuunottamatta vesimelonia ja coca-cola zeroa. Ne ovat turvaruokiani.
Ei tässä postauksess ollut edes mitään järkeä. Kai yritän vain tsempata itseäni kohti kahtakymmentä kiloa kevyempään ulkomuotoon. Minäkin haluan olla se jota sanotaan hauraaksi ja pieneksi. Minäkin tahdon olla täydellinen
Enkä saa edes kuvia lisättyä kun puhelin temppuilee. Ei hyvin mene!
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
Kolme päivää olen kärvistellyt enemmän tai vähemmän vatsakivuissa. Aina aiemmin kipu on mennyt välillä pois niin, että olen pystynyt käymään...
-
Koti. Paras paikka olla. Oon nyt ollut täällä viikonlopun yli mummun ja siskon tytön kanssa. Meillä oli mukavaa mutta nyt, kun yksinäisyys j...
-
Viimeisen tekstin jälkeen aloin olemaan varma, että mua seurataan ja salakuunnellaan. Laitoin äidille viestin, että hakee koirat ja lähdin i...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti