Olen yrittänyt soittaa kriisikeskukseen vaikka kuinka monta kertaa. Sama vastaaja pyörii päällä "kaikki työntekijämme ovat nyt varattuja". Turhauttaa. Itkettää. Olin jo käynyt pitkän lenkin, pessyt hampaat ja kasvot, kun ahdistus iski. Pakko päästä lenkille. Niimpä hyppäsin pyörän selkään ja ajoin vielä puoli tuntia keskiyössä.

Huomenna poli. Olen oksentanut kaiken syömäni, lukuunottamatta vesimelonia ja coca-cola zeroa. Ne ovat turvaruokiani.

Ei tässä postauksess ollut edes mitään järkeä. Kai yritän vain tsempata itseäni kohti kahtakymmentä kiloa kevyempään ulkomuotoon. Minäkin haluan olla se jota sanotaan hauraaksi ja pieneksi. Minäkin tahdon olla täydellinen

Enkä saa edes kuvia lisättyä kun puhelin temppuilee. Ei hyvin mene!