Oon päättänyt alkaa taas laihduttamaan. Syön pelkkiä raakoja ruokia. Hedelmiä, pilttejä ja kasviksia. Pakko jollain keinolla saada painoa alaspäin. Mummukin, niin rakas kuin hän onkin, tokaisi että "ihanaa kun sä et enää oo sellainen lauta". Hyväähän hän sillä tarkoitti, mutta mun päässä se kääntyi "sä oot selvästi lihonut" tyypiseksi.

Oon joka ilta alkanut jumppaamaan lihaskuntoa. Sen verran suon itselleni armoa, että jouluaattona saa syödä vatsan täyteen. Mutta ei herkkuja tai muuta minään muuna päivänä. En oikeastaan jaksa salailla tätä edes perheeltä tai ammattiauttajilta. En yksinkertaisesti jaksa. Sanokoot mitä sanovat, mä olen aikuinen ja teen mitä haluan. Ymmärrän kyllä, mitä huolta tämä aiheuttaa, mutta toivon ettei kukaan teistä asetu poikkiteloin eteeni.

En edes kehtaa kertoa, paljonko painan, mutta sen verran voin sanoa, että 45kg on tavoitepaino. Silloin olisin alipainoinen. Jos saisin ennen joulua viisi kiloa pois, niin olisin tyytyväinen. Ymmärrän kyllä, että se on vaikeaa kun keho menee säästöliekille, mutta ainakin aion yrittää.

En yhtään tykkää nykyisestä kehosta. Siinä on liikaa pehmeää, löllyvää rasvaa. En tykkää rinnoista, takapuolesta tai reisistä. Käsivarsissa ja vatsassakin on liikaa. En ole tyytyväinen oikein mihinkään. Tai no, terapiassa yritettiin keksiä hyviä puolia kehosta ja mä nimesin mun korvat. Oikeasti, korvat? Onko ne ainoa asia mun kehossa mistä en valita?

Olen nyt muutaman kerran sortunut oksentamaan, mitä ei kyllä pitäisi tehdä... Iho menee todella huonoon kuntoon, paino ei tipu ja onhan se aika ällöäkin. Ja kaiken kukkuraksi sillä ei edes saa kaikkea ulos.

Anyway, oli pakko tulla jäsentelemään tätä asiaa päässä kirjoittaen ja samalla tämä on teille ikään kuin lupaus josta täytyy pitää kiinni. Ehkä silloin on paremmat mahdollisuudet onnistuakin.