Mulla oli tänään pitkästä aikaa oikeasti ja aidosti tosi mukava päivä. Vaikka aamu alkoi sateessa kävelyllä ensin koirien kanssa ja sitten polille, olin silti iloinen. Polilla harjoiteltiin ketjuanalyysin tekemistä. Sieltä lähdin kaupungille asioille ja kävin shoppailemassa kerrankin uusia vaatteita. Yleensä ostan kaiken kirpputorilta mutta nyt hemmottelin itseäni. Ostin myös äidille lahjan Body Shopista.
Kaupoilta riensin tapaamaan ystävää kahville, aivan ihanaan kahvilaan jossa oli rauhallinen tunnelma, hyvää kakkua ja aivan parasta inkivääri-sitruunateetä.
Välillä kävin kotona ja sitten taas menoksi terapiaan. Puhuin, puhuin ja puhuin. Sain monta uutta näkökulmaa mieltä askarruttaviin asioihin.
Äiti tuli hakemaan terapiasta, käytiin hakemassa uusi päiväpeitto, juotiin teetä, syötiin, ja haettiin lainassa ollut kantele kotiin.
Mitään ihmeellistä ei siis tapahtunut. Kaikki vaan oli pitkästä aikaa hyvin. Enkä ole tuntenut näin todella pitkiin aikoihin. En tajua. Eilen oli vielä vaikeaa. Tänään ei.
maanantai 21. marraskuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti